Meemeilyä maanantaipäivän ratoksi

Normaalisti en kyllä näistä meemeistä paljon perusta, mutta tämä vaikutti hauskalta :) Sunnuntailapselta nappasin tämän tänne.

Ideahan on siis:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton. (Kohta ainakin)
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä! Todistettavasti ainakin joskus, sillä töissä olen nytkin.
7. Conan O´Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea. Salaisesti pienessä hiprakassa tosin :)
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit. (joita pidän tosin ehkä kerran kuukaudessa..)
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin. Yhden vain, ja se riittää tältä erää.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod No joo, Miehellä on, mutta sehän on melkein sama kuin että minulla olisi :)
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.

Napatkoon ken uskaltaa.

Mies tuli takaisin, ja samalla kamera, joten odotettavissa jälleen tulevaisuudessa kuvallisia posteja. Tällä kertaa valmistuneita töitä on vain yksi, se työkaverin kummipojan pipo, joka näyttää tältä:


Toki olisin ehkä saanut sen pinkin pitsihuivin jo valmiiksi, mutta huomasin noin metrin verran sitä neulottuani, että keskikavennusten tekemiseen on kivempikin tapa (huomaa, että ei ole tullut kovin paljon näitä pitsikuvioita tehtyä), joten... Eikun purkuun vaan koko huivi, ja uutta tilalle :) Huivi siis valmistuu vasta joskus lähitulevaisuudessa, nyt on valmiina n. 40 cm. Muuten on neulomiset ollu aika heikolla, työpäivät on venyny n. 12 tuntiin joka päivä ja ei sitten enää iltaisin ole ehtinyt juuri muuta tehdä kuin käydä suihkussa ja laittaa nukkumaan. Pian tosin tämän puserruksen pitäisi olla kuosissa, joten ehkä sitten voi tehdä jo hieman lyhyempääkin päivää ja syntyy niitä käsitöitäkin vähän enemmän. Varsinkin kun sain tuliaisiksi reissusta CSI: New Yorkin ensimmäisen kauden dvd:llä, niin johan kelpaa nykertää neuleita sitä katsellessa. :)

Ps. Mie oon tässä päivänä muutamana miettiny yhtä juttua... nimittäin, tuo kävijälaskuri liikkuu yllättävän reippaasti siihen nähden, että kukaan ei inahdakaan tätä lukevansa. Hämmentävää. Enkä ihan jaksa uskoa, että sitä systeriäkään nää mun turinat kiinnostaa viittäkymmentä kertaa päivässä. Täytynee siis jatkaa aivonystyröiden hierontaa, josko ongelma siitä ratkeaisi :)

Ahdistusta ja valmiita töitä...

Minen ala, minen halua, mutta ku on pakko... nimittäin tuo ahdistus, seuranaan tuttu kaverimme tuska, pahenee päivä päivältä kun deadline lähenee. Pitäisi nimittäin kohta (lue viikon päästä) olla iso D valmiina - ei Danny, vaan sen ison G:n vastine meille teekkarinplantuille. Yök. Eikä se etene, tai siltä ainakin tuntuu. Siispä, kun pitäisi olla töissä nohevana ja tehdä sitä, voikin sen sijaan hieman päivitellä blogia. Ja parasta tässä on se, että kun lauantaina työnteko jäi kesken iltaselle, kun töistä meni verkko "katki", huomasi fiksu teekkari syyn maanantaiaamuna - verkkopiuha oli ilmeisesti tylsistynyt ja päättänyt loikata irti tietokoneesta. Ei käynyt sitten mielessä tarkistaa moista silloin lauantaina... go me! Noh, ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.

Ja niitä töitä. Neuletöitä siis. Viikonlopun saldo on kaksi ponchoa, yksi marjapuuronvärisestä Popista kaverille ja yksi mustasta Teddystä itselle. Lisäksi kaverin lapselle punakirjavasta Teddystä korvapipo ja itelle samanmoinen sinikirjavasta Teddystä. Sama pipo siis mikä on jo aiemmin tehty, mutta se oli vähän liian tiukka, joten purkasin sen ja tein uudestaan. Kummitytön pitsisukat valkoisesta Woolista valmistuivat jossain viikon keskivaiheilla, sen jälkeen aloitin tekemään samantyylistä neuletakkia siihen kaveriksi (tosin valkoisesta Bambinosta tällä kertaa)- tehtynä vajaa yksi etukappale. Lisäksi tulevalle sukulaislapselle (odotettavissa ilmeisesti maaliskuulla) aloitin tekemään villapaitaa valkoisesta Nallesta, sain jo melkein takakappaleen tehtyä. Oma pinkki pitsihuivi ei edisty, sillä vaikka lopputulos on kivan näköistä, niin jotenkin en tykkää neuloa tuota mallia. No, ehkä se ennen kesää valmistuu. Lisäksi kaverille tein joskus viime viikon alkupuolella limenvihreän palmikkoisen korvapipon Fritidsgarnista tupsuilla. Mitäs muuta... työkaverin 10-v. kummipojalle piti kuulemma kanssa tehdä BB-pipo, ilman kukkaa tosin ja Kärppä-väreissä. Katotaan mitä tulee :)

Saas nähdä vain pitääkö nyt pitää hieman taukoa neulomuksissa, meinaa ranne huutaa kohta hoosiannaa tällä tahdilla. Kipeytyi nimittäin noiden ponchojen teossa (se ranneliike virkkaamisessa on jotenkin kovin epäkiva) ja nyt tuntuu neulominenkin jo hieman ikävältä. No, jos pari päivää pitäis "lomaa" ja kokeilis sitten uudestaan. Pelais vaikka Zeldaa sillä aikaa :)

Omituisia tapoja

Sisko haastoi minut kertomaan omituisista tavoistani julkisesti, joten menköön... tosin sen toisten haastamisen jätän muille, tämä meemi kun tuntuu levinneen jo lähes kaikkialle ja koska en eräiden tavoin pidä kiertokirjeistä. Eli:

1) Vajaat oluet
Olut on hyvää ja sitä on kiva juoda illanistujaisissa, saunajuomana tai muuten vaan kotona yksin ollessa. Mutta. Se pullon/tölkin loppuunsaattaminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi, ja jostain syystä minun jäljiltä löytyy aina näitä vajaita pulloja. Tai jos on isosta oluesta kyse, niin joskus jopa puolet jää juomatta - ei voi vaan muistaa juoda kaikkea. Hyvän tavaran haaskuuta siis. Ja ne pullot tunnistaa minun pulloiksi siitä, että niistä on etiketit rapsutettu pois... tämäkin on hieman omituinen tapa, mutta pitäähän sitä ihmisellä olla aina käsillä jotain tekemistä (kun ei kavereiden illanvietoissa oikein neuloakaan voi).

2) Laulaminen ja itsekseen puhelu
Aina ja kaikkialla, ja valitettavasti ei voi aina muistaa että muut eivät välttämättä pidä tätä kovin järkevänä. Varsinkaan Mies, joka ei erityisesti tätä tapaa rakasta.

3) Sokeripalojen syönti
Kun oikeen makean tuska iskee ja muuta ei ole käsillä, voi vetää sokeripaloja paljaaltaan pahimpaan tuskaan. Niitä voi joko pureskella nopeaan hätään, tai antaa liueta ihanasti suussa pitkäaikaisen nautinnon toivossa. Oikea sokerihiiri siis.

4) Hiusten pesu
Täytyy suorittaa vähintään joka päivä, joskus jopa kahdesti. Jos joskus erehtyy menemään pidempään kuin päivä hiustenpesusta, olo on _kamala_. Päänahkaa kutittaa ja se tuntuu ällöttävän rasvaiselta, ja kaikki ihmiset tuijottaa minun likaista tukkaa. Eikö? Ja jos laittaa tukkaan muotoilutuotteita (muotovaahtoa, hiuslakkaa yms.), on ne pakko heti tilaisuuden tullen pestä pois, koska pää tuntuu niin likaiselta.

5) Aivan liian vilkas mielikuvitus/alitajunta
Penskana mie kerroin itelleni "satuja" nukkumaan mennessä, että sai unen päästä kiinni, unessa sitten saattoi seikkailla näissä saduissa. Yleensäkin kaikki kirjat/elokuvat/pelit/neulomiset tulee uniin. Kauhuelokuvia ei siis voi katsoa, koska parhaimmillaan niistä nähdään sitten monta kuukautta painajaisia (pahimpina esim. Cube ja Ring). Itseasiassa pari kuukautta sitten näin painajaisunen (taas) jättiläiskalmarista, jonka innoittajana oli ilmeisesti uutiset, jotka kertoivat tutkijoiden ensimmäisen kerran saaneen kuvamateriaalia elävästä jättiläiskalmarista. Joskus vuosia sitten nimittäin tuli MTV3:lta minisarja/elokuva tästä aiheesta, ja silloiset painajaiset palasivat taas. Tosin onneksi vain yhdeksi yöksi.

Tässäpä näitä... :D

Pari kuvaa valmiista töistä...

kokeilin nimittäin leikkiä sen miehenrutjakkeen kameralla, jota se ei voinut reissuun ottaa kun se on niiiiiin iso. Eipä tuota kovin kiva ookkaan käyttää, kun on siihen omaan pikkuiseen Ixukseen tottunut. Mutta, tuloksena oli siis tällaista:


Eli tuossa on kuvat siitä Novitan pashminahuivin ohjeella tehdystä kaulahuivista, meni kaverille käyttöön uuden turkoosin takin kaveriksi. Perjantai-iltana valmistui jälleen yksi pipo, se työkaverille menevä BB-pipo valkoisena... Siitä en taida edes laittaa kuvia, samanlainenhan tuo on kuin nuo kaikki muut BB-pipot mitä oon tehny, eri värinen vainen. Aloitin myös kummitytölle tekemään pitsisukkia, toista sukkaa on tehty kantapäähän asti, mutta sitten iski ongelma: virkkuukoukku on karannut. Tai vaihtoehtoisesti piiloutunut jonnekkin, ehkä se pelkää että sitä käytetään liikaa. No, nyt täytyy siis suunnata kauppaan ja ostaa uusi, että saa poimittua silmukat siitä kantalapusta. Tokihan tuo onnistuis tavallisella puikollakin, mutta kun se ei ole niin kivaa.

Valmiita töita

..mutta ei kuvia, koska miehenrutjake vei kameran mennessään. Lähti siis vaivaiseksi kolmeksi viikoksi työmatkalle rapakon taa ja kehtasi samalla pölliä _minun_ kameran mukaan. Kuvia tekeleistä siis vasta myöhemmin. Mutta, valmiina on siis turkoosi Fifi KittenMohairista, turkoosi pitsihuivi (ohje Novitan pashminahuivista, mutta kapeampana) kaverille samaisesta KittenMohairista ja kaverin lapsen patenttineulepusero luonnonvalkoisesta Nallesta. Tosin pusero on jo viety käyttäjälleen enkä kuvaa siitä muistanut ottaa ensin, joten siitä kuva ehkä joskus.. Uusia töitäkin pitäisi alottaa, kaverin lapselle ja työkaverille pipot, itelle tällainen huivi, sille samaiselle kaverin lapselle patenttineulepuseron kaveriksi housut ja (tulevalle) kummitytölle jonkinlaista ristiäislahjaa pitäisi nykertää. Saas nähdä mitä keksii, mutta aikaa onneksi on reilut pari kuukautta.

Taas pipoja...

Eli itelle tein tuossa joulun aikoihin iltapuhteena yhden palmikkopipon, tällä kertaa lilasta Hippystä ja sitten oon ahkeroinu työkaverille tummanruskean BB-pipon Sandnesin Fritidsgarnista. Tosin Hippyssä nuo palmikot ei oikeen erotu, joten jouduin ostamaan pari kerää Ainoa, että voi tehdä vielä ainakin yhden tai kaksi pipoa itelle lisää... :)

Palmikkopipo:


Ja BB-pipo (tässä onkin sitten vähän isompi kukkanen kuin aiemmissa..):